lauantai 22. lokakuuta 2011

Tila

Tilaa vallataan protesteissa ja tyrannit kaatuvat vallankumouksissa; tuntuu kuin sama trendi
olisi meneillään arkipäivässä ihmisten välillä jossa toisilleen vihamieliset yksilöt rynnivät samaan aikaan ulos bussinovista, huutavat yhtä aikaa keskustelussa ajatuksiaan tai vain seisovat keskellä tietä täyttäen koko kulkuväylän. Oma tila vaaditaan ja vallataan passiivis-aggressiivisesti "tämä on minun tilani, etsi sinä paikkasi muualta".
Kuin sonnilauma tallaamme allemme hyvät tavat ja hymyt: miten hauskaa onkaan kun kaupankassa yllättäen tervehtii ja hymyilee ystävällisesti! Inhimillinen kanssakäynti, ellei pelasta päivää, tekee siitä miellyttävämmän. Toisen ihmisen päivän pilaamisen tulisi olla yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Vaikka itseasiassa miellyttävämpi tapaus innoitti tämän kirjoituksen: joku ystävällinen sielu avasi minulle luentosalin oven. Pieniä, inhimillisiä tekoja joilla myös voi muuttaa maailmaa. Joskus vallankumous voi olla tarpeen ja tilan valtaus silloin, kun instituutio ei sitä muuten suo. Tilaa voisi kuitenkin myös antaa, eikä vain ottaa.

6 kommenttia:

  1. Sellainen tuli mieleeni tästä, että onko paha nyt kadonnut Libyasta kun Gaddafi on tapettu?

    VastaaPoista
  2. En kauheasti epäile etteikö Libyasta(kin) löytyisi uusi paha vanhan paikalle, mutta jostain syystä tällä kertaa elättelen toivoa... Nyt kun on kyseessä itsestä syntynyt "korjausliike", ei ehkä tule vihaa siitä että "taas meitä ulkopuoliset ohjaavat". Mutta se politiikasta.

    VastaaPoista
  3. Politiikasta minunkin osaltani sen verran, että Libyassa, jossa on eletty 40 vuotta tyrannian alla, melkein tarvittaisiin jotain ulkopuolista ohjausta ettei uusi hallinto luisuisi heti samoihin vanhoihin maassa totuttuihin tapoihin kuin vanha. En tarkoita siis mitään miehityksiä tai muuta sellaista, vaan jonkunlaista konsultointia ihmisoikeuksista tms. Tiedän, että tällaista on puolimahdoton toteuttaa, mutta olen miettinyt että sellainen ehkä olisi voinut estää monia epäonnistuneita vallanvaihtoja ympäri maailman.

    VastaaPoista
  4. Luin lehdestä, että Libyassa tulee moniavioisuus sallituksi (Gaddafi kielsi sen) ja että uuden perustuslain pohjaksi kaavaillaan islamilaista sharialakia. Islamistit ovat nyt vahvoilla Libyassa.

    Aina jos vain yksi uskonto ja vain yksi tulkinta on vallassa, siitä seuraa kyllä tyranniaa.

    VastaaPoista
  5. Protesteissa ja tyrannin kaatamisessa vihamielisyydellä on jokin kohde, jolloin se vaikuttaa paljon oikeutetummalta kuin tilanne Heidin paikallisbussissa.
    Paikallisbussissa istuessa ympäristö ja vihollinen on hahmoton, sen on olemassa vain siinä suhteessa, missä huudamme mielipiteemme ja valtaamme alamme, se on kohteemme ja vastustajamme elämässä.
    Ympäröiviä tapahtumia hahmotamme usein omien kokemustemme ja mielipiteidemme kautta. Olemme siis vain näennäisesti kiinnostuneita toisistamme ajaaksemme omia etujamme.

    Miten painostavaa onkaan se passiivisen pelokas odotus, kun pikavuorossa on niin täyttä, että on pakko istua jonkun viereen!

    VastaaPoista
  6. Itse harmittelen joskus bussissa viereentulevaa vierasta ihmistä, kun oma tila ja sen hallinta tuntuvat katoavan täysin. Jopa omille ajatukselle jäävä tila tuntuu jotenkin kutistuvan viereentulijan myötä.

    Matkoilla maailmalla ja muulla tulleita tavatessa on tullut hyvin konkreettisesti havaittua ero henkilökohtaisessa tilassa ja tarpeessa. Yllättävästi halaamaan syöksyvä vieras ihminen tai metroon ihmisiä tunkeva asematyöntekijä saavat ainakin itsellä niskakarvat nousemaan pystyyn. Jollakin tavoin liian lähellä oleva ihminen tunkee alueelle, joka on varattu vain itselle ja ihmisille joiden itse sinne sallii tulevan.

    VastaaPoista