Keskiaikaa tulee jostain syystä hahmottaneeksi helposti sellaiseksi aikakaudeksi, johon liittyy myyttistä sisältöä. Verisiä kirkkoja ja ritariromantiikkaa... Sehän tavallaan oli jälkimmäisen luennoitsijan aiheenakin. Tässä mielessä mielikuvaa keskiajasta pyhän ja pahan ytimenä voi käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin. Jälkimmäinen kuvista sai pohtimaan juuri tätä aspektia - keskiajan kaupallistamista... Ja miksi sen hyödyntäminen myös kulttuurin kentällä. Paljonhan tehdään kävelyitä yms. juuri keskiajan mielikuviin liittyen...
Nähdäkseni juuri keskiaika-mielikuvat ovat luonteeltaan hyvin kollektiivisia - ne ovat yhteisössä laajasti jaettuja, olkoonkin, että ne eivät kenties läheskään aina tavoita menneisyyttä "autenttisena". Tuntuisi kovin helpolta lähteä jäljittämään näitä mielikuvia (keskiaika romantisoituna, pimeänä, takapajuisena jne.) elokuvasovituksiin ja populaarikulttuuriin yleiseensä. Vaan ehkäpä ajatukset ovatkin äärimmäisen tarttuvia myös siitä syystä, että ihminen hakee vertailukohtia itselleen ja omalle (oletetusti edistyneelle) kulttuurilleen (oletetusti kehittymättömästä) edeltäjästään. Kun tällainen myyttinen mielikuva syntyy sekä menneestä että nykyisestä, on kätevää todeta "onneksi niitä barbaarisia tapoja ja uskomuksia ei enää harjoiteta! Ainakaan Minä en tee niin!"
Keskiaikaa tulee jostain syystä hahmottaneeksi helposti sellaiseksi aikakaudeksi, johon liittyy myyttistä sisältöä. Verisiä kirkkoja ja ritariromantiikkaa... Sehän tavallaan oli jälkimmäisen luennoitsijan aiheenakin. Tässä mielessä mielikuvaa keskiajasta pyhän ja pahan ytimenä voi käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin. Jälkimmäinen kuvista sai pohtimaan juuri tätä aspektia - keskiajan kaupallistamista... Ja miksi sen hyödyntäminen myös kulttuurin kentällä. Paljonhan tehdään kävelyitä yms. juuri keskiajan mielikuviin liittyen...
VastaaPoistaNähdäkseni juuri keskiaika-mielikuvat ovat luonteeltaan hyvin kollektiivisia - ne ovat yhteisössä laajasti jaettuja, olkoonkin, että ne eivät kenties läheskään aina tavoita menneisyyttä "autenttisena". Tuntuisi kovin helpolta lähteä jäljittämään näitä mielikuvia (keskiaika romantisoituna, pimeänä, takapajuisena jne.) elokuvasovituksiin ja populaarikulttuuriin yleiseensä. Vaan ehkäpä ajatukset ovatkin äärimmäisen tarttuvia myös siitä syystä, että ihminen hakee vertailukohtia itselleen ja omalle (oletetusti edistyneelle) kulttuurilleen (oletetusti kehittymättömästä) edeltäjästään. Kun tällainen myyttinen mielikuva syntyy sekä menneestä että nykyisestä, on kätevää todeta "onneksi niitä barbaarisia tapoja ja uskomuksia ei enää harjoiteta! Ainakaan Minä en tee niin!"
VastaaPoista