Tarjolla on paljon kaupunkilomia, mutta myös rantalomia riittää. Siinä missä kaupunkilomien valtti ovat hyvät shoppailumahdollisuudet ja kulttuuri, rantalomien kuvissa näkyy luonnollisesti rantaa. Aurinkoa ottavia ihmisiä, rentoa meininkiä, ulkona eksoottisten herkkujen maistelua...
Lämpötilan painuessa öisin lähelle nollaa, sateen piiskatessa jo kylmänä ja pimeyden laskeutuessa aivan luvattoman aikaisin houkuttelee matkustus, kaiken jättäminen taakseen hetkeksi, uuden kokeminen, irtautuminen arjesta.
Nykyajan ihminen kokee itsestään selvyytenä kesäloman. Kesä on valon ja vapauden aikaa. Saa valvoa pitkään, rentoutua, viettää aikaa mökillä ja luonnossa muuten. Jopa matkustaa ulkomaille asti rannalle makaamaan. Tankataan varastoon "auringon energiaa" jotta sitten syksyllä jaksetaan jatkaa vanhaa ja aloittaa uutta.
Joskus tuntuu ettei sy
ksy ehdi edes vielä alkaa, kun väsymys ja ahdistus nostavat päätään. Onko pimeys ja kylmä todella meille niin pahasta? Vai onko uudelleen työn ja opiskelun aloittaminen syksyllä ihmiselle jotenkin luontaisesti vaikeaa? Pimeä saa pysymään sisällä, tekee monista paikoista niin pelottavia, erilaisia. Tutut asiat muuttuvat ja saavat mielikuvitksen liikkeelle. Lähteekö samalla liikkeelle kaipaus johonkin uuteen ja mukavasti jännittävään, valoon ja lomaan?
Tuo pimeän ja valon tematiikka on mielenkiintoinen asia. Ainakin itse olen huomannut usein, että syksyisin iskee jonkinlainen välillä lähes ylipääsemätön syysväsymys.
VastaaPoistaKuitenkin toisinaan voi olla niinkin, että kävely pimenevässä syksyisessä illassa on äärimmäisen rauhoittava kokemus, pimeässä mieli ikään kuin lepää kaikelta valon ajan hälyltä.
Visuaalisuuden hegemoninen asema huokuu tämänkin valon ja pimeyden teeman yllä. Valoon ja pimeyteen liitetään todella vahvoja merkityksiä, joilla on järisyttävä vaikutus ihmisten elämään, mielialaan ja yleiseen asenteeseen. Mutta onko pimeyden ja valon mahdollistamat/aikaansaamat merkitykset(, eli merkitykset, jotka me itse valoon ja pimeyteen liitämmä) vain näkevien yksinoikeus? Eikö sokea voi kokea valoa tai pimeyttä, eli sitä, mitä nuo ilmiöt meissä aiheuttavat?
VastaaPoistaSokean kokemus valosta on välttämättä erilainen kuin näkevän, se on varmaa. Mutta onhan meidän näkevienkin kokemus valon ja pimeän vaihtelusta aina hyvin henkilökohtainen ja vaikeasti kuvailtavissa. Auringon valo on kuitenkin tärkeä myös sokealle, ainakin ihon tuottaman D-vitamiinin takia. Samoin auringon infrapunasäteilyn vaikutuksista voivat sokeat nauttia vähintään yhtäläisesti meidän näkevienkin kanssa.
VastaaPoistaVuodenajat ja valon vaihtelu vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisesti. Kaikista pimein vuodenaika tai ajanjaksot, joilloin ei edes muista, koska olisi viimeksi nähnyt auringon valoa, ovat raskasta aikaa. Valitettavasti. Pidemmän päälle pimeys ei tee hyvää terveydelle, ei mielelle eikä ruumiille. Sen sijaan sopivan pieninä annoksina pimeys voi luoda rauhaa ja tunnelmaa.
VastaaPoista"Sen sijaan sopivan pieninä annoksina pimeys voi luoda rauhaa ja tunnelmaa."
VastaaPoistaOlen tästä täysin samaa mieltä. Pimeys antaa tilaa itselle aivan eri tavoin kuin valo ja pimeys myös tuo esiin aivan erilaisia ajatuksia. Voisin hyvin kuvitella, että molemmissa -niin valossa kuin pimeydessä- liiallinen vaikutus tai puutos on ihmiselle pahasta. Itse pimeä tai valo sellaisenaan ei sen sijaan ole pahaa tai hyvää vaikka nämä asiat usein yhteen liitetäänkin.