sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Olemmeko pyhittäneet ostoskeskukset?


Durkheim vuosisata sitten kuvasi pyhyyden kokemusta mm. näin: keräännytään yhteen, koetaan yhdessä uskonnollisa tunteita. Me merkitään kauppakeskuksia valolla ja "patsailla" ja ostetaan merkkivaatteita, jotka kertovat mihin "uskontokuntaan" kuulumme.

3 kommenttia:

  1. Cogito, ergo sum - ajattelen, siis olen. René Descartesin filosofinen lausuma kuuluu länsimaisen rationalismin kulmakiviin. Descartes halusi filosofiassaan epäillä kaikkea ja etenkin aistihavaintoja järjestelmällisesti. Kuitenkin hän tuli siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta yksi asia on varma: vähintään subjektin henkisen minän, ajattelevan mielen, on oltava olemassa, koska jokinhan epäilee aistien antamaa todistusta. Lausuma kuvaa tätä havaintoa. (Suora lainaus Wikipediasta).
    Onko tämän päivän ihmisen identiteetissä, olemuksessa varmaa vain se, mikä on ostettua?

    VastaaPoista
  2. Kauppakeskuksia on ainakin siunattu pappien toimesta.

    En kutsuisi kauppakeskusta kyllä pyhäksi paikoiksi, mutta kenties siellä koetaan hyvinkin pyhiä hetkiä.

    VastaaPoista
  3. Olisi mielenkiintoista tehdä jokin kysely satunnaisesti kauppakeskuksesta valituille ihmisille ja kysyä yksinkertaisesti, keitä ja mitä he ovat. Rohkenen kyllä epäillä, että kovinkaan moni ei määrittelisi itseään ensisijaisesti vaatteiden tms. perusteella. Saati kokisi mitään uskonnollista shoppailun kautta.

    Vaate tai muu vastaava tavara voi kyllä symboloida jotain identiteetille tärkeää. Statusta - oli kyse sitten Louis Vuittonin laukusta 2000-luvulla tai täyteen pieniä jalokiviä ommellusta puvusta 1500-luvulla. Yhteiskunnallista tai uskonnollista kannanottoa - kaulassa voi kantaa rauhanmerkkiä jos on nuori radikaali vuonna 1968 (tai miksei myöhemminkin), säädystä riippuen trikolorinauhaa tai punaista nauhaa Ranskassa vuonna 1794, ja krusifiksia nykypäivään asti jos sattuu olemaan vakaumuksellinen kristitty. Ostettu esine on siis eräänlainen kuva, metafora, mutta ei merkittävä asia itsessään. Kun sanotaan, että "nykyihmiset ostavat identiteetin", sekoitetaan kuvattava (identiteetin osat) ja kuva (esine) keskenään yhtä lahjakkaasti kuin Raamatun profeetat saarnatessaan "metallipatsaita palvovista" pakanoista.

    Toiset puolestaan ostavat esineitä yksinkertaisesti vain koska sattuvat pitämään niistä, ilman sen suurempaa merkitystä. Kenties ihminen toisaalta onkin juuri sitä mistä pitää. Mutta siinäkin tapauksessa ostaminen olisi pelkkä väline, keino tuoda lähelleen viehättäviä asioita.

    VastaaPoista