keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ikuisuuden loppu

Huomasinpa kauniissa syysvalossa luennolle kävellessäni tällaisen näyn:

Graffitieditorit

Pakettiauto saa uskomaan, että nämä kaverit eivät ole kirjoittamassa seinälle vaan tekemässä juuri päinvastaista. Vai saako? Ainakin niin luulen... Oli niin tai näin, mutta mielessäni vilahti hetkessä muutama ajatus omaisuuden pyhyydestä, sen turmelemisen pahuudesta ja niistä, jotka siivoavat jäljet.

5 kommenttia:

  1. Omaisuuden pyhyys ja omistaminen itsessään ovat mielenkiintoisia aiheita pohtia.

    Itselläni nousee mieleen kuvasta myös laajemmin graffitit ja seinäkirjoitukset ja niiden kautta pohdintaa myös(kaupunki)maiseman käyttämisestä, parantamisesta tai turmelemisesta. Meillähän rakennettu miljöö on hyvinkin pitkälti säädösten sitomaa aluetta, missä omilla haluilla ja itseilmaisulla on vain rajallinen mahdollisuus toteutua. Aina ei ole itsetään selvää kuka omistaa mitä miksi ja millä ehdoilla. Esimerkiksi omakotitalon omistaja ei välttämättä voi maalata taloaa sateenkaaren värein tai kirjoittaa viestejään edes oman talonsa kylkeen ilman yhteiskunnan antamaa lupaa.

    VastaaPoista
  2. Julkinen taide tuntuu tarvitsevan taustavoimia taakseen saadakseen oikeutuksen olla juuri siinä kadunkulmassa, missä se on.

    Omistajuudella ja jonkin virallisen tahon rahallisella tuella on tekemistä suhtautumisella hyväksyttävään ja paheksuttavaan taiteeseen.
    Yritän jäsentää sekavia ajatuksiani esimerkin avulla. Viime kuussa luin lehdestä, että eräänä yönä Turun kaupungin kadulla seisoskellut niin kutsuttu taidehylje oli heitetty jokeen. Teko oli tietysti ilkivaltaa, ja sen tekijöiden katsottiin tehneen pahaa. Samoin pahaa katsotaan tehneen, kun joku maalaa seinään kuvan spraymaalilla.
    Mielestäni tässä ongelmaksi muodostuu taiteen käsite ja se, minkälaiset moottorit tuottavat hyväksyttävää julkista taidetta. Taidehylje ja kuva seinässä ovat molemmat paikallaan monen sitä tahtomatta. Mutta mikä on siis se oikeus, jonka mukaan taidehylje arvostellaan korkeammalle tasolle kuin graffiti seinässä? Omistajuus on varmasti yksi asia, graffitin katsotaan olevan luvattomasti toteutettu, mutta onko näiden kahden erona vain oletus tästä? Mikä tekee graffitista graffitin ja onko se silloin taidetta vaiko eikö ole?

    VastaaPoista
  3. Eräässä alikulkutunnelissa, joka kulkee Hämeentien alta, on graffiti jossa lukee "Häiritsenkö kulttuurianne?" Mielestäni ajatus on mainio, mutta vielä parempi se olisi jos graffiti olisi hieno, eikä keskinkertaisen epämääräinen. "Hieno" ei taas omassa sanavarastossani tarkoita mitään korkeakulttuurista hienoutta, en odota näkeväni Mona Lisaa alikulkutunnelissa, vaan sitä että se kiinnittäisi huomiota olemalla visuaalisestikin erityinen. Suttaus on suttaus, mutta hyvin tehty graffiti parhaimmillaan upeaa taidetta. Paljon jää mysteeriksi tuohon väliin.

    Ja ei, en hyväksy suttaamista. Mutta en ymmärrä miten rumat tunnelien seinät tai vastaavat voivat luvattomasta taiteesta huonommiksi tulla. Kuka sitten vetää rajan näiden välille, siinäpä pulma.

    Ja toisaalta, myös ilman taiteellisia meriittejä eräissä tilanteissa ja tiloissa seinille jätetyt kommentit ovat kyllä hersyttäneet naurua allekirjoittaneestakin, esimerkkinä vaikkapa vastalause koskien sivukirjaston sulkemista kulttuuripääkaupunkivuoden alla. Siinä taas kuitenkin on kysymys yhteiskunnallisesta kommentoinnista ilman tarkoitustakaan olla taiteellinen; osuva kommentti sopivassa paikassa ei silloin tunnukaan "suttaukselta" enää.

    VastaaPoista
  4. "Suttauksia" ja varsinkin visuaalisesti erityisiä graffitteja on käsitteeksi tutkittukin jonkin verran. Niillä on varmasti eri merkitys tekijälle, graffitin tekijöille, satunnaiselle ohikulkijalle, seinä/pinnan omistajalle...
    Merkitysten ja syiden arvotusta ja oikeutusta voisi tietenkin pohtia erikseen, mutta tässä tapauksessa minusta suurin "paha" on luvaton teko. Laittomuudella pystytään niputtamaan yhteen niin töherrykset kuin vaikuttavat teokset. Keravalle tehtiin viimevuonna laillinen graffittiaita, johon tehtyjä teoksia kuvattiin ja parhaat kuvat koottiin vielä erilliseksi näyttelyksi. Graffitti muuttui pahasta hyväksi? Vandalismista taiteeksi? Mutta samaan aikaan aivan samanlainen kuva vastaavan oloisessa aidassa on yhä paha, jos sille ei lupa ole maalata.

    VastaaPoista
  5. Helsingissä juuri käydessäni näin eräässä seinässä tekstin "homous on synti." Hilpeästi joku kanssaihminen oli siihen lisännyt omansa jolloin tekstistä tuli "homous on synti_kka poppia_." Tästä sain hyvät naurut, mutta se laittoi myös miettimään että mikä ero on suttauksella joka ei merkitse kellekään muulle kuin suttaajalle mitään (kuten nimimerkkien levittely) tai sitten vastaavasti erittäin tunnelatautunut tai uskonnollisesti/poliittisesti merkityksellinen teksti. Tuossa joku fundamentalisti oli päättänyt kertoa tavallisille kaduntallaajille, että homous on syntiä, mutta ei ollut välittänyt siitä että itse sotki jonkun toisen seinää. Omaisuus kun yleisesti meidän kulttuurissamme on varsin pyhää, siihen ei pidä toisen koskeman, eikö?

    Töölönlahden rannalla oli myös joku keksinyt levittää poliittista viestiään asfalttitielle. Mietin mahtaako siitä lopulta kukaan välittää edes, kun se oli maassa, ja kaiken lisäksi varsin huonolla englannin kielellä kirjoitettu. Joka tapauksessa, paikalla ainakin on suuri merkitys, ja siitä voi päätellä että omaisuudenkin arvo on suhteellinen.

    VastaaPoista