sunnuntai 23. lokakuuta 2011

idolit

Idolit, idolien palvonta muistuttaa uskonnollista hurmoskokemusta. Ovatko idolit pyhiä? Onko se (palvonta) hyväksi vai pahaksi?

6 kommenttia:

  1. Vaikka etualalla oleva yleisö jää kuvassa varjoon, sitä takaisin tuijottava "hattivattimeri" luo vahvan mielikuvan massatapahtumasta. Tiivis tunnelma välittyy.

    Hurmoskokemus on varmaankin varsin samanlainen riippumatta siitä saako sen aikaan vaikkapa karismaattinen uskonnollinen johtaja vai karismaattinen muusikko. Idolit nostetaan usein arjen yläpuolelle ja he merkitsevät ihailijoilleen muitakin asioita kuin todellisuudessa ovat. Mutta jälleen kerran, tässäkin on mielestäni kyse monitasoisesta ilmiöstä jota ei voi määrittää yksiselitteisesti hyväksi tai pahaksi.

    VastaaPoista
  2. Ei voikaan. Ihminen on hyvin altis "idolismeille".

    Vaaralliseksi se tietenkin muuttuu silloin kun ihminen menettää täysin oman autonomiansa ja alkaa toimimaan massan mukaan, tai ryhtyy totetuttamaan tekoja joita ei yksinään tekisi.

    VastaaPoista
  3. Tarvitaanko idoleita? Pitääkö ylipäätään esittävällä "taiteella" havitella jonkinlaista uskonnolliseen kokemukseen verrattavaa tunnetta? Minusta ei... Maailma on jo omassa arkisuudessaan melkoisen lumoava kokonaisuus ilman idoleita ja maata järisyttäviä taidekokemuksia. Taide jo sanana on melko elitistinen ja harhaanjohtava. Musiikki on musiikkia ja valokuva on valokuva... Ei sitä pitäisi pilata sanalla taide. Minusta kaikkein lähimpänä asian ydintä on tavallinen kaduntallaaja, joka kuuntelee iskelmäradiota ja käy lavatansseissa, siksi että siitä pitää. Hän ei tarvitse idoleita eikä taidekokemuksia. Hän nauttii ympärillään olevista asioista täydellä sydämellä, ilman sen kummempaa filosofiaa.

    VastaaPoista
  4. Edelliseen kommenttiin viitaten: niinpä niin, tehdäänpä samantien kaikille lobotomia niin päästään lopullisesti eroon niin älystä, tunteista kuin äärimmäisestä aistillisuudestakin ja jäädään kaikki vain lillumaan yhteen samaan banaaliin keskinkertaisuuksien todellisuuteen, haaleaan miellyttävyyteen.

    Julkaisen lähiaikoina täällä oman kirjoitukseni Stendhalin syndroomasta ja hurmiosta ylipäänsä. Myös idoleita todennäköisesti sivuan.

    VastaaPoista
  5. Kauheasti oli hienoja sanoja.... Taitaa Sivistynyt Paseeraaja olla aika paljon viisaampi ja parempi ihminen, kuin ne banaaliin keskinkertaisuuteen vaipuneet ihmiset. Tämän tyyppinen elitistinen muiden ylenkasominen saa minut voimaan pahoin! Mikä tekee keskinkertaisten ihmisten nautinnosta tai elämästä huonompaa kuin niinkutsutun sivistyneen ja oppineen ihmisen? Tuollainen muiden ihmisten aliarvioiminen on suvaitsematonta... Kaikilla on oikeus kulttuuriin, riippumatta siitä hakeeko sillä jotain aistillista ja suurta, vai ihan vaan hyvää mieltä. Ei elämän kokeminen vaadi syvällistä filosofista lähtökohtaa, vaan se banaali keskinkertaisuus on aivan yhtä arvokasta!... "Saunan takana on vielä halkoja"

    VastaaPoista