Nykyään jo Facebook päivityksissäkin näkee ”Näin muuten unta yöllä...” -päivityksiä. Harvemmin näissä on mitään koko unta ruvettu seikkaperäisesti selittämään, paremminkin ajatus tuntuu olevan linkittää unen aihe ja siihen liittyviä henkilöitä. Voi ajatella että uni on osoitus, että ihminen on mielessä, hänet haluttaisiin pitää mielessä tai vaikka enne siitä että kohtaa kyseisen ihmisen. Uni on eräänlainen small talk -aihe, sosiaalinen seurustelumuoto, tai ainakin itse koen unet sellaisena. Yllättävä tieto minulle oli, että unet ovat Suomessa arvostettuja, tai ainakin sallittu, mutta esimerkiksi Ruotsissa lähes kielletty puheen aihe. Toki unissa on eroja. En välttämättä lähtisi kertomaan kaikkia uniani ihmisille ja niistäkin, joita kerron valitsen kuulijani.
Ulkomaalaisille nettiystävillenikin olen kertonut huoletta nähneeni heidät unissa kun näin on sattunut käymään. Hetkeksikään ei ole tullut mieleeni että tämä saattaisi olla heistä hämmentävää, jotenkin erityisen merkityksellistä tai jopa kiusallista. Minun näkökulmastani ajatus on ollut tavallaan paljastaa, että he ovat mielessäni, minulle tärkeitä, samalla kun kerron hauskan heihin liittyvän jutun. Hyvässä mielessä kerrottu asia saattaa siis kuitenkin olla koettu pahana. Missään tapauksessa en ole kuitenkaan tarkoittanut pahaa, enkä siksi ole osannut ehkä tulkita vastauksia oikein. Onko hassunhauska hymynaama kuitenkin ollut vain pintapuolinen pelastautuminen asiasta jota kuulija ei ole osannut oikein suhtautua? Onko pitkä hiljaisuus tai henkilön katoaminen pikaviestimen äärestä sattumaa vai kärsiikö hän juuri silloin hirvittävästä häpeästä koska olen rikkonut jotakin sopivuusrajoja?
Olen nykyään ottanut unet yhdeksi rajatapausaiheeksi muiden kulttuurien edustajien kanssa käymissäni keskusteluissa. En siis enää suoraan lauo yllättäviä kommentteja unistani heille. Jos henkilö on minulle pidemmältä ajalta tuttu tai uni on sellainen josta jostain syystä haluan kertoa, ratkaisen toki asian helposti. Kysymällä. Se, mitä kunkin on tällaiseen kysymykseen soveliasta vastata onkin sitten vallan eri juttu.
Minä puolestani uskon siihen, että henilöt joita näemme unissamme eivät todellisuudessa edusta kyseisiä ihmisiä, vaan jotakin puolta omassa persoonallisuudessamme, jonka ehkä näemme näissä toisissa ihmisissä. Uskon tosin muutenkin aika vahvasti tähän unien symbolismiin...siis en yliluonnollisessa, vaan psykologisessa mielessä. Että uni on jonkinlainen piilotajunnan keino järjestellä ja kierrättää päivän aikana syntynyttä "materiaalia".
VastaaPoistaOlen tietyllä tavalla samaa mieltä Arin kanssa, koska monesti ihmiset unissa tuntuvat olevan todellakin oman itsen heijastuksia. Sitä en menisi tarkemmin määrittelemään ovatko ne sitten osia omasta persoonallisuudesta sinänsä mikäli persoonallisuuden katsotaan olevan kasvuiässä kiveen nakuteltu.
VastaaPoistaEsimerkki; ystäväni näkee usein unta määräilevästä isästään, hänellä ei ole lupaa omiin päätöksiin ja hän on peloissaan. Isä on "paha" (itsevaltias joka ei ota huomioon toisen ihmisen tunteita eikä mielipiteitä) mutta hänen sanansa on "pyhä". Ajan kanssa asia kuitenkin muuttuu, ja unessa hän uskaltaa jopa sanoa vastaan. Tässä mielessä en näe tapahtuvan persoonallisuuden muutosta, vaan kysymys on vaativuudesta itseä kohtaan, jonka todellinen isä on iskostanut tyttäreensä. Niinpä unen isä on heijastus itsessä asuvasta vaativuudesta, isä sen aiheuttajana ja symbolina, mutta kuitenkin asiana joka ei ole osa todellista itseä, vaan pikemminkin vääristymä. Unen kautta "pyhäksi" ja muuttumattomaksi luokiteltu asia voikin alkaa murtua ja ehdoton muuttua suhteelliseksi.
Tähän voisin vielä lisätä, että uskon siis unien paljon syvempiin merkityksiin kuin vain päivittäisten tapahtumien läpikäymiseen; ja sen vuoksi onkin helpompi kertoa toisen unesta kuin omistaan, sillä siinä todella asettaisi itsensä alttiiksi. Ehkä tämän vuoksi kaikille unistaan puhuminen ei ole itsestään selvyys.