Onko eläin yhtä pyhä olento kuin ihminen? Onko paha, että ihmiset tappavat syödäkseen? Vai voisiko tappaa lempeästi, ja syödä hyvinkohdellun eläimen lihaa surutta? Onko se mahdollista tässä maailmassa?
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että eläimet ovat yhtä pyhiä olentoja kuin ihmiset. Millä perusteella ihminen olisi muun luonnon yläpuolella? Ihminen pärjäisi hyvin ilman lihaa. Lihansyönti herättää ristiriitaisia ajatuksia, mutten kuitenkaan ole itse kasvissyöjä (syön mm. kalaa).
Vaikka tappamisen yhdistää pahuuteen, niin joissakin tapauksissa sen ymmärtää. Esim. hirvenmetsästyksen myötä kolarit vähenevät huomattavasti ja henkiä säästyy.
Minustakin eläimellä on sama arvio kuin ihmiselläkin, elollisia olentoja yhtä kaikki. Ja luulen, ettei monikaan hyväksy vaikkapa kiinalaisten koiransyöntiä, joten sikäli koirankin voi sanoa olevan tavallaan pyhä länsimaisten ihmisten mielissä.
Oma yksinkertaistettu näkemykseni on että elämä on pyhää itsessään, ja kärsimyksen aiheuttaminen väärin. Eettinen dilemmani kuitenkin kuuluu, että jos ilman lihansyöntiä ei (oman elämänsä ongelmallisuuden puitteissa) kykene huolehtimaan omasta terveydestään riittävästi, onko pienempi vääryys tehdä hallaa omalle keholleen (siinä asustavalle elämälle, joka siis oletettavasti on aina pyhää) kuin hyväksyä eläinten julma kohtelu ja syödä tehotuotettua lihaa? Vastausta ei ole vielä ilmennyt. Leivältä löytyy kinkkua ja sydämestä omantunnon pistos...
Argumentti, jonka mukaan julmuuden toteuttamiseen tarvitaan ymmärrys julmuuden käsitteestä, erottaa ihmisen eläimiin kohdistaman julmuuden vaikkapa saaliseläimellä leikittelevästä kissasta. Omaa kehoa vastaan kohdistettu riisto taas jää abstraktiksi käsitteeksi, jonka voi helposti selittää sillä että ei hyväksy eläinten kärsimystä. Tällä en viittaa kasvissyöntiin, jota olen itsekin toteuttanut aikanaan hyvin kauan, vaan siihen, että vaatii itseltään niin suuria eettisiä standardeja ettei kykene ylläpitämään terveyttään. Miten valita yhden elämän pyhyyden ja toisen elämän pyhyyden väliltä?
On luonto ja on kulttuuri. Pyhittäminen ja pyhä on kulttuurillista. Ruokailu on kulttuuria, mutta syöminen osa luontoa. Kun on nälkä, mikään ei ole pyhää, ei ihmiselle eikä varmasti millekkään muulle eliölle.
Kulttuuri on myös eettistä, mutta ne eivät kulje käsi kädessä. Korkeakulttuuri ei edellytä korkeaa moraalia, mutta entä toisin päin: onko korkea etiikka ja moraali korkeakulttuurillista? Asettamalla kieltoja ruokatarjontaan ihminen pyhittää muidenkin kuin oman elämänsä. Onko hän silloin korkeakulttuurin edustaja? Eivätkö ihmiset tähtää aina korkealla?
Korkeakulttuuriruokailu on toimintaa, johon liittyy useita pyhittämisen rituaaleja. Se on myös toimintaa, joka on mahdollista vain hyvin pienelle populaatiolle: se on mahdollista ihmisille, joilla on varaa valita.
Se on totta että monella tässä maailmassa ei ole varaa valita syömisiään. Toisaalta, juuri ne rikkaimmat länsimaat jotka kuuluvat tähän kastiin, tuottavat ruokansa mahdollisimman epäeettisesti; ja samalla näissä maissa asuu ihmisiä, joilla on minimaalisen pienet tulot suhteessa ruoan hintaan. Halvinta on tietenkin se, mikä on halvimmalla tuotettu = epäeettisin.
Onko köyhällä (länsimaan mittapuussa mutta käytännössä erittäin konkreettisesti niin) _varaa_ valita? Mummonmuusi ja Atrian pakastelihapullat eivät paljon maksa. Miltei kaikessa mikä on edullista on mukana tehotuotettuja eläinperäisiä aineksia.
Lisäisin vielä, että jotkut sanovat vegaaniuden olevan helppoa ja terveellistä; kokeiltu on. "Helppous" on kyseenalaista yhteiskunnassa, jossa myös ihmisen tehokkuus on pyhää, eli työ tehdään ensin ja sitten mietitään terveyttä. Jos jaksetaan, ja yleensä ei. Terveydestä voi tätä kautta myös tehdä sen pyhän lehmän, ja silloin aikaa ei olekaan enää mihinkään muuhun.
Eli varaa valita kaupan hyllystä mutta millä hinnalla oikeastaan?
Ainakin osa eläimistä on rauhoitettuja. Rauhoitettu = ei saa tappaa, ergo pyhä?
VastaaPoistaOma henkilökohtainen mielipiteeni on, että eläimet ovat yhtä pyhiä olentoja kuin ihmiset. Millä perusteella ihminen olisi muun luonnon yläpuolella? Ihminen pärjäisi hyvin ilman lihaa. Lihansyönti herättää ristiriitaisia ajatuksia, mutten kuitenkaan ole itse kasvissyöjä (syön mm. kalaa).
VastaaPoistaVaikka tappamisen yhdistää pahuuteen, niin joissakin tapauksissa sen ymmärtää. Esim. hirvenmetsästyksen myötä kolarit vähenevät huomattavasti ja henkiä säästyy.
Minustakin eläimellä on sama arvio kuin ihmiselläkin, elollisia olentoja yhtä kaikki. Ja luulen, ettei monikaan hyväksy vaikkapa kiinalaisten koiransyöntiä, joten sikäli koirankin voi sanoa olevan tavallaan pyhä länsimaisten ihmisten mielissä.
VastaaPoistaOma yksinkertaistettu näkemykseni on että elämä on pyhää itsessään, ja kärsimyksen aiheuttaminen väärin. Eettinen dilemmani kuitenkin kuuluu, että jos ilman lihansyöntiä ei (oman elämänsä ongelmallisuuden puitteissa) kykene huolehtimaan omasta terveydestään riittävästi, onko pienempi vääryys tehdä hallaa omalle keholleen (siinä asustavalle elämälle, joka siis oletettavasti on aina pyhää) kuin hyväksyä eläinten julma kohtelu ja syödä tehotuotettua lihaa? Vastausta ei ole vielä ilmennyt. Leivältä löytyy kinkkua ja sydämestä omantunnon pistos...
VastaaPoistaArgumentti, jonka mukaan julmuuden toteuttamiseen tarvitaan ymmärrys julmuuden käsitteestä, erottaa ihmisen eläimiin kohdistaman julmuuden vaikkapa saaliseläimellä leikittelevästä kissasta. Omaa kehoa vastaan kohdistettu riisto taas jää abstraktiksi käsitteeksi, jonka voi helposti selittää sillä että ei hyväksy eläinten kärsimystä. Tällä en viittaa kasvissyöntiin, jota olen itsekin toteuttanut aikanaan hyvin kauan, vaan siihen, että vaatii itseltään niin suuria eettisiä standardeja ettei kykene ylläpitämään terveyttään. Miten valita yhden elämän pyhyyden ja toisen elämän pyhyyden väliltä?
Ajatusleikki:
VastaaPoistaOn luonto ja on kulttuuri. Pyhittäminen ja pyhä on kulttuurillista. Ruokailu on kulttuuria, mutta syöminen osa luontoa. Kun on nälkä, mikään ei ole pyhää, ei ihmiselle eikä varmasti millekkään muulle eliölle.
Kulttuuri on myös eettistä, mutta ne eivät kulje käsi kädessä. Korkeakulttuuri ei edellytä korkeaa moraalia, mutta entä toisin päin: onko korkea etiikka ja moraali korkeakulttuurillista? Asettamalla kieltoja ruokatarjontaan ihminen pyhittää muidenkin kuin oman elämänsä. Onko hän silloin korkeakulttuurin edustaja? Eivätkö ihmiset tähtää aina korkealla?
Korkeakulttuuriruokailu on toimintaa, johon liittyy useita pyhittämisen rituaaleja. Se on myös toimintaa, joka on mahdollista vain hyvin pienelle populaatiolle: se on mahdollista ihmisille, joilla on varaa valita.
Se on totta että monella tässä maailmassa ei ole varaa valita syömisiään. Toisaalta, juuri ne rikkaimmat länsimaat jotka kuuluvat tähän kastiin, tuottavat ruokansa mahdollisimman epäeettisesti; ja samalla näissä maissa asuu ihmisiä, joilla on minimaalisen pienet tulot suhteessa ruoan hintaan. Halvinta on tietenkin se, mikä on halvimmalla tuotettu = epäeettisin.
VastaaPoistaOnko köyhällä (länsimaan mittapuussa mutta käytännössä erittäin konkreettisesti niin) _varaa_ valita? Mummonmuusi ja Atrian pakastelihapullat eivät paljon maksa. Miltei kaikessa mikä on edullista on mukana tehotuotettuja eläinperäisiä aineksia.
Lisäisin vielä, että jotkut sanovat vegaaniuden olevan helppoa ja terveellistä; kokeiltu on. "Helppous" on kyseenalaista yhteiskunnassa, jossa myös ihmisen tehokkuus on pyhää, eli työ tehdään ensin ja sitten mietitään terveyttä. Jos jaksetaan, ja yleensä ei. Terveydestä voi tätä kautta myös tehdä sen pyhän lehmän, ja silloin aikaa ei olekaan enää mihinkään muuhun.
Eli varaa valita kaupan hyllystä mutta millä hinnalla oikeastaan?