Näytteillä pyhä ja paha

Osana Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjaa toteutettu Pyhän ja pahan heijastuksia -valokuvaustyöpaja huipentui valokuvanäyttelyyn, joka päättyi tammikuun puolivälissä. Kuuden viikon ajan Turun pääkirjaston rotundassa saattoi tutustua työpajalaisten tulkintoihin pyhästä ja pahasta.

Syksyn aikana työpajoissa pohdittiin pyhää ja pahaa käsitteinä ja ilmiöinä ja osallistujat pyrkivät valokuvin tuomaan esiin omia ajatuksiaan aiheesta. Näkemykset ja ilmaisu syvenivät pitkien keskustelujen myötä, kun kuvia ja niiden herättämiä tunteita ja mielikuvia käytiin läpi osallistujien kesken. Kertyneestä kuvasadosta valittiin näyttelyyn tulevat kuvat. Työryhmän ja osallistujien yhteistyönä saatiin rajattua monipuolinen mutta eheä kokonaisuus, joka kysyy, ottaa kantaa ja herättää tunteita. Kuvia voidaan lähestyä niin itsenäisinä teoksina kuin kokonaisuutena, jossa kuvat luovat välilleen jännitteitä tai tukevat toistensa viestejä.

Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjan yhtenä ajatuksena oli taiteen ja tieteen vuoropuhelu katsojien ja kuulijoiden kanssa. Myös näyttelyn yhteydessä suoritettiin kysely, jossa vierailijoita pyydettiin nimeämään kuvista mielestään pyhin ja pahin. Lisäksi lomakkeeseen sai merkitä suosikkikuvansa, jonka saisi omakseen, jos voittaisi vastanneiden kesken suoritetun arvonnan. Kyselyyn vastanneita oli 55 ja näkemykset kuvien pyhyydestä ja pahuudesta jakautuivat laajalti, vaikka yhtenäistä linjaakin vastauksista pystyy hahmottamaan.

Puut ovat nimettömiä 1

Jokainen kuva sai vähintään yhden pyhä- tai paha-äänen, useat saivat molempia. Joukossa oli kuvia jotka selvästi jakoivat mielipiteitä, kun taas toiset kuvat miellettiin selkeämmin joko pyhäksi tai pahaksi. Metsää ja luontoa kuvaavat teokset nähtiin lähes yksimielisesti pyhinä. Eniten pyhä-ääniä saanut yksittäinen teos oli katukivien välistä kasvavaa hentoa tainta kuvaava Puut ovat nimettömiä 1. Toiseksi pyhimmäksi kuvaksi koettiin teos sarjasta Pyhään, jonka metsäaiheisten kuvien yhteenlaskettu äänisaalis nousi äänestyksen suurimmaksi.

Ahneus

Näyttelyn kuvista osuvimmin pahaa edustivat yleisön mielestä Ahneus ja Requiem, jotka saivat äänestyksessä yhtä paljon paha-ääniä. Lähes yhtä pahana näyttäytyi kuvapari Matkalla kotiin, jonne ei pääse. Kyseinen teos sai kuitenkin myös pyhä-ääniä ja toimiikin oivana esimerkkinä pyhän ja pahan monitulkintaisuudesta, samoin kuin Requiem, joka myös jakoi mielipiteitä.

Monista näyttelyn kuvista katsoja voi löytää viittauksia sekä pyhään että pahaan, riippuen siitä miten pitkälle tulkintoja lähtee viemään. Monimerkityksisyys ja tulkintojen monet mahdollisuudet yhdistävät näyttelyn kuvia. Teokset haastavat katsojan pohtimaan pyhää ja pahaa pintaa syvemmältä, aivan kuten ne ovat haastaneet myös tekijänsä. Avajaisiltana eräs näyttelyvieraista totesikin äänestäneensä liian hätäisesti, kun kuvat alkoivat pidemmän tarkastelun myötä aueta uudella tavalla.

Requiem

Vaikka pahuus monesti on kiehtovaa, yleisön selkeäksi suosikiksi muodostui kuitenkin pyhimmäksi mielletty kuva Puut ovat nimettömiä 1. Toiseksi suosituin oli niin ikään toiseksi pyhimpänä pidetty kuva sarjasta Pyhään. En tiedä lieneekö perusteltua vetää johtopäätöksiä luonnon kokemiseen pyhänä yleisemmin, mutta luonto kuvissa tuntuisi ainakin puhuttelevan monia.

Pyhään

Pyhän ja pahan heijastuksia -valokuvanäyttely on esillä näillä näkymin myös toukokuussa 2012 Korppoossa Korppi-galleriassa. Kuten pyhä ja pahakaan eivät ole muuttumattomia ja selvärajaisia, myös näyttely uudistuu osittain ja laajenee joillakin kuvilla. Näyttelyyn osallistuvat jatkavat pyhän ja pahan pohdiskelua ja määrittelyä valokuvan keinoin ja tarjoavat katsojille toivottavasti jälleen ajatuksia ja tunteita herättävän kokonaisuuden.